Englantia ja suomea sikin sokin

“Tää ei ny ollu worth it, kauheen awkward vibe jäi tosta.” Millaisia tunteita itsellesi herää, kun kuulet tämänkaltaista puhetta? Finglish, eli englannin ja suomen kielen sekoittaminen, jakaa mielipiteitä ja herättää vastustusta. Harvoin löytää ilmiötä puolustavia mielipiteitä, sillä he, jotka eivät suoranaisesti vastusta kielten sekoittumista, ovat enemmänkin neutraaleja asian suhteen. Miksi finglish sitten herättää niin paljon negatiivisia tunteita? 

Finglish on tulosta englannin lingua franca -asemasta. Englannin kieltä käytetään laajasti, ja monille uudemmille termeille löytyy usein nopeampaa englanninkielinen termi. Esimerkiksi Twitterissä viime aikoina trendisanaksi noussut “cancel” ei ole löytänyt vielä suomen kielestä täysin samaa merkitystä kantavaa termiä. Termi tarkoittaa yleensä tunnetun henkilön tai yrityksen boikotoimista tai imagon arvon alentamista. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö suomen omista murteista ja slangeista voisi löytyä jo vastineita uudemmille termeille, jotka ovat vain vähemmän tunnettuja kuin englannin kielen vastineet. Englannin ja suomen kielen sekoittamiseen suhtaudutaan usein varauksella ja jopa vihamielisesti, sillä niin puhuttaessa kuin kirjoitettaessa finglishtä puhe ja teksti vääjäämättä vaikuttavat hieman tönköltä. 

Olen kuullut myös väitteitä, että finglish voi kieliä heikosta suomen kielen osaamisesta. Osa tuttavistani ovat samaa mieltä, mutta totesivat näin olevan lähinnä, jos henkilö alituisesti korvaa suomen kielen sanoja englannin vastineilla. Ajoittainen englannin kielen sekoittaminen puheeseen on ymmärrettävää, sillä valtaosa muun muassa sosiaalisessa mediassa ilmaantuvasta materiaalista on englannin kielellä. Itse englannin osaamisen taso on myös kasvanut huomattavasti. Jos sana katoaa mielestä, mutta osaa englanninkielisen vastineen ja se on heti kielen päällä, on keskustelua usein sujuvampi jatkaa käyttämällä vastinetta kuin jäädä useammaksi minuutiksi pohtimaan unohtunutta sanaa. Näin fingliksen puhuja kuitenkin olettaa, että kuulijalla on yhtä hyvä englannin taito, ja että hän osaa myös käytetyn sanan. Jos toinen keskustelun osapuoli ei osaa englantia, on fingliksen käytöstä silloin enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Entä voidaanko tämä pohdinta kääntää toisinpäin? Jos englanninkielisten ilmaisujen käyttämiseen suomen kielen seassa suhtautuu negatiivisesti, voiko se sitten taas kieliä huonosta englannin kielen osaamisesta? Jäävätkö englanninkieliset ilmaisut ymmärtämättä, vai kuulostavatko ne vain kuulijalle tökeröiltä toisen kielen seassa? 

Jos englannin kielen ja suomen kielen sekoittumista puolustaa, seuraa usein perustelu siitä, kuinka ilmiötä ei voi vihata, jos puhuu itsekin finglishiä huomattavan paljon. Satunnainen englannin kielen käyttö ei varmasti haittaa monia niin kauan kuin kuulija ymmärtää puhutun englannin. Useat käytetyt englannin kielen fraasit tai sanat ovatkin usein elokuvista lainattuja lausahduksia tai hauskoja meemejä, jotka eivät luonnollisesti ja ymmärrettävästi kääntyisi suomen kielelle. Näitä ilmaisuja käyttää varsinkin nuoriso. 

Eri ikäluokkien kesken kielen käytössä voi olla mittaviakin eroja. Nuorilla englanninkielisten sanojen ja ilmaisujen käyttö suomen kielen seassa voi sujuvoittaa keskustelua, jos kaikki keskustelun osapuolet osaavat käytetyt englanninkieliset ilmaisut. Nykyään varsinkin nuoriso käyttää puhuessaan useita fraaseja, joille on muodostunut erityinen merkitys esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tähän kuuluvat aiemmin mainitut sitaatit ja meemit, sekä uusia että vanhoja slangisanoja ja erilaisia lausahduksia, joita käytetään tiettynä reaktiona. Hyvä esimerkki jälkimmäisestä on jo trendisanaksi muodostunut “mood”, joka ilmaisee vastaajan samaistuvan kerrottuun asiaan. Sosiaalisessa mediassa tämmöiset toistettavat fraasit ovat tulleet erittäin tutuiksi monille sen käyttäjille, vaikka fraaseille olisi suomenkielisiäkin vastineita. Päinvastoin taas vanhemmille ikäpolville kyseiset fraasit voivat helposti olla tuntemattomia, jolloin ne lähinnä vain haittaavat keskustelun kulkua. 

Yksi keskustelun tärkeimmistä piirteistä onkin ymmärrettävyys. Ideaalisesti kaikki osapuolet ymmärtävät toisiaan kunnollisen keskustelun aikaansaamiseksi. Finglish voi osoittautua merkittäväksi haitaksi, jos kaikkien osapuolien englannin kielen taidot ovat eri tasoisia. 

Oman kokemuksen myötä olen huomannut, että finglishin käyttö on vähentynyt iän myötä. Teininä tuli viljeltyä kaikkia hienoja englanninkielisiä fraaseja sekä sanoja, mutta nyt vanhempana kielten sekoittuminen näkyy vain hauskoja meemejä siteeratessa. Tämä voisi kertoa suomen kielen taidon karttumisesta, sillä nykyään sanoille kuten “awkward” ja “vibe” löytyy herkemmin hyvät vastineet suomen kielestä. Englannin ja suomen kielen sekoittumiselle on silti varmasti monia muitakin syitä kuin pelkkä kielten osaaminen, eikä toisia tulisi luokitella kielten käyttämisen perusteella niin helposti. Kielethän ovat jatkuvassa muutoksessa, joten on jännittävää myös nähdä, kuinka mielipiteet aiheesta sekä fingliksen käyttö muuttuvat ajan saatossa.

Kirjoittanut: Veera Suominen