Sukupuolittuneisuus suomen kielessä

Sukupuolineutraaliudesta ja sukupuolen moninaisuudesta on vuosien saatossa alettu puhumaan entistä enemmän. Itse olen nähnyt keskustelua aiheesta Instagramin puolella ja muutenkin sosiaalisessa mediassa. Kyseinen aihe on hyvin tärkeä ja henkilökohtainen minulle, sillä kuulun Suomen sukupuolivähemmistöön, ja täten suomen kielen neutraalius (tai sen puute) ja hän-pronominin käyttö vaikuttaa suuresti arkeeni. Kiinnostuin aiheesta myös kielen opiskelijana, kun aihetta käsiteltiin pintapuolisesti Johdatus käännöstieteeseen -kurssilla (2022), sillä en ole ennen juurikaan ajatellut suomen kielen sukupuolineutraaliutta. Olen tottuneempi katsomaan kielen sukupuolineutraaliutta ja sen puutetta englannin kielen kautta, esimerkiksi juuri sosiaalisessa mediassa. Instagramissa käyttäjätiliini olen lisännyt they/them -pronominit. Tämä onnistuu vaihtamalla tilin ”professional” tiliksi asetuksista ja valikoimalla haluamasi pronominit käyttäjätilin asetuksista. Jaan myös paljon sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöaiheisia julkaisuja tililtäni. Myös Twitter-tilini biosta löytyy kuvaus ”nonbinary” eli suomeksi muunsukupuolinen. Keskustelu sukupuolten moninaisuudesta on paljon ajankohtaisempaa englannin kielessä, sillä sukupuoli on jonkin verran alati läsnä englannin kielen persoonapronominien takia. Suomen kielessä taas ei tätä keskustelua synny yhtä paljon, sillä ensisilmäyksellä kieli vaikuttaa tyyliltään sukupuolineutraalilta. 

Havahduin siihen, että vaikka suomen kielessä ei joudu huolehtimaan oikeiden pronominien käyttämisestä, ei se tarkoita, etteikö väärinsukupuolittamista ja siitä seuraavaa virheen tekijän korjaamista (ja usein tästä seuraavaa kiusallisuutta) esiintyisi. Ensisilmäyksestä ihmiset mieltävät tapaamansa henkilön jompaankumpaan kahdesta kategoriasta: mies tai nainen. Oletus tapahtuu useiden seikkojen kautta, kuten nimen, äänen tai ulkonäön perusteella. Oma nimeni (Eiji) on mielestäni neutraali, mutta oletuksia silti tapahtuu niin koulussa, töissä kuin lääkärissä. Suomen kielen sukupuolittamiseen vaikuttavat eniten ihmiset. Suomen kielen sanavalinnat eivät niinkään ole maskuliinisia tai feminiinisiä, vaan niihin on liitetty oletus, että tietyllä sanalla voidaan kuvata tiettyä sukupuolta. Yhteiskunnassamme on normaalia ajatella, että henkilön sukupuolen voi todeta katsomalla heidän ulkonäköään tai kuulemmalla heidän äänensä tai nimensä. Oletus tapahtuu, ja sitä seuraa ihmisen oma puhe, joka usein on täynnä adjektiiveja tai substantiiveja, jotka viittaavat tiettyyn sukupuoleen. 

Kun ihminen kuulee nimen Hanna, hän olettaa tämän olevan naishenkilö ja voi päätyä kuvailemaan häntä ”nätiksi nuoreksi naiseksi”. Tämä kaikki kuitenkin perustuu pelkälle oletukselle, sillä kukaan ei voi tietää toisen ihmisen sukupuolta, ellei tämä henkilö ole sitä hänelle kertonut. Tätä oletusta ruokkii ajatus binäärisestä maailmasta, jossa sukupuolivähemmistöt ovat paljon pienempi osa yhteiskuntaa kuin he todellisuudessa ovat, ja jonka takana on puolestaan tietämättömyys sukupuolten moninaisuudesta. Binäärisellä sukupuolikäsityksellä tai kaksinapaisuudella viitataan oletukseen, jonka mukaan on olemassa vain kaksi sukupuolta ja kaikki maailman ihmiset kuuluvat jompaankumpaan niistä. 

Käsityksemme sukupuolesta on usein hyvin yksiselitteinen ja mustavalkoinen, eikä se kata sukupuolen moninaisuutta. Myös kieli itsessään on usein hyvin sukupuolittava: kaunis, nätti ja siro ovat naista kuvaavia adjektiiveja, ja komea ja roteva taas käyvät kuvaamaan miehiä. Tosiaan mikään kieli ei ole eikä voikaan olla täysin neutraali, mutta jotkin kielet ovat toisia sukupuolittavampia (Koponen). Suomen kielessä on vain yksi persoonapronomini eli hän-pronomini, kun taas monissa kielissä on kaksi tai useampi persoonapronomini, maskuliininen, feminiininen ja sukupuolineutraali, kuten ruotsin han (maskuliininen), hon (feminiininen) ja hen (neutraali). Maskuliinisia pronomineja ovat esimerkiksi myös englannin he ja espanjan el ja feminiinisiä pronomineja ovat englannin she ja espanjan la. Tämän vuoksi voisi kuvitella, että suomen kieli on hyvinkin sukupuolineutraali kieleltään. Suomessa kuitenkin käytetään esimerkiksi eri adjektiiveja ja substantiiveja, kuten kaunis ja komea, joilla viitataan ensisijaisesti miehiin tai naisiin (Koponen). Tietysti näillä adjektiiveilla voidaan viitata myös moniin muihinkin asioihin, kuten maisemaan tai taiteeseen. Ihmisistä käytettäessä liittyy adjektiiveihin puhujan oma oletus siitä ovatko adjektiivit feminiinisiä, maskuliinisia tai neutraaleja. 

Myös neutraalin tai kolmannen (suomen kielen tapauksessa toisen) persoonapronominin puute voi luoda ongelmia sukupuolivähemmistöille. Englannin kielessä on vakiintunut käyttöön epävirallinen sukupuolineutraali persoonapronomini they, jota ensisijaisesti käyttävät sukupuolivähemmistöön kuuluvat henkilöt, kuten muunsukupuoliset henkilöt, jotka eivät identifioi itseään naiseksi tai mieheksi. They-pronomini ei ole ainoastaan sukupuolineutraali pronomini, vaan se on myös englannin kielen monikko eli vastine suomen kielen he-pronominille. Sillä voidaan myös viitata henkilöön, jonka sukupuoli ei ole tiedossa. Hän-pronominin käyttö suomen kielessä saa usein ihmiset kompensoimaan ja käyttämään ensisijaisesti sukupuolittavia adjektiiveja jotakuta esitellessä tai jostakusta puhuttaessa. Esimerkiksi: Hän on todella komea. Lauseessa ei kerrota henkilön sukupuolta, mutta maskuliiniseksi mielletyn adjektiivin perusteella lauseen henkilö miellettäisiin yleensä mieheksi. Naisesta harvoin käytetään sanaa komea, vaikka sitäkin tapahtuu. 

Joskus kuvaavia adjektiiveja, kuten roteva tai siro voidaan käyttää haukkumasanoina viittaamaan siihen, kuinka ”epänaisellinen” tai ”epämiehekäs” joku on. Esimerkiksi lause: Ooksä nähnyt sen uuden tytön, Olivian? Hän on tosi roteva. Usein siis käy niin, että suomen kielen adjektiivit ja substantiivit kumoavat neutraalin hän-pronominin vaikutuksen lauseessa. Samanlaista ongelmaa ei esiinny englannin tai ruotsin kielissä, joissa on olemassa sukupuolineutraali persoonapronomini (eng. they, ru. hen). Esimerkiksi: They’re very pretty. Vaikka lauseessa käytetään adjektiivia pretty eli nätti, sukupuolineutraalipronomini kertoo kuulijalle, että kehuttu henkilö ei ole välttämättä naishenkilö. Tietenkään adjektiivit komea, kaunis ja nätti eivät ole luonteeltaan maskuliinisia tai feminiinisiä, ja niillä voi viitata kehen tahansa henkilöön riippumatta heidän sukupuolestaan, mutta adjektiivit usein mielletään joko naisia tai miehiä kuvaileviksi. Tässä tapauksessa neutraali persoonapronomini tasapainottaa eri kielissä sukupuolitettua puhetta. 

Ensikatsauksella suomen kieli vaikuttaa hyvin sukupuolineutraalilta, mutta kun sitä tarkemmin tarkastelee, on selvää, ettei mikään kieli ole tyyliltään täysin neutraali. Koen, että kielen neutraalius ja kielen käyttäjät ovat kytköksissä toisiinsa. Mielestäni henkilön oma maailmankuva ja näkemys sukupuolesta vaikuttaa vahvasti siihen, miten hän kieltä käyttää. Lapsuudessani törmäsin useaan otteeseen poikiin, jotka haukkuivat minua rotevaksi ulkonäköni perusteella. He olettivat minun olevan tyttö ja adjektiivin ”roteva” oli tarkoitus loukata minua, sillä sitä yleisesti käytettiin vain miehistä. Pojat käyttivät minusta kyseistä adjektiivia, koska olin heidän mielestään epänaisellinen, mutta jos olisin ollut poika ei sanalla olisi ollut samanlaista vaikutusta. Jokaisella henkilöllä on oma näkemys siitä, onko adjektiivi ”roteva” epävirallisesti sukupuolittava, ja siitä voiko se olla haukkumasana, jos sitä käytetään kuvaamaan naista. Koin tilanteen ikäväksi, sillä sanalla ”roteva” korostettiin minun erilaisuuttani muista tytöistä. Muita tyttöjä ei kutsuttu roteviksi ja minut täten erotettiin ryhmästä, koska olin erilainen. 

Sanat eivät voi olla pohjimmiltaan feminiinisiä tai maskuliinisia, mutta ihmiset voivat nähdä tietyt sanat sellaisina. Kuten juuri sana ”roteva” kohdallani. Ongelma ei niinkään ole sanoissa vaan niihin liitetyissä oletuksissa, joita herää ihmisten mieliin. Esimerkiksi jos miestä kuvataan kauniiksi tai nätiksi, ei siinä ole mitään väärää, mutta joidenkin mielestä tällaiset piirteet eivät sovi miehille. Olen useaan otteeseen kuullut miehiltä, että ”nätti” on synonyymi homolle tai feminiinisyydelle, ja ettei ”tosimies” ole sellainen. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta jotkut ihmiset näin näyttävät ajattelevan. Eli sanat itsessään eivät ole sukupuolitettuja, mutta ihmisten käsitykset niistä voivat olla. 

Lähteet: 

Koponen, Maarit. 2022. ”Tuoreita suuntauksia (luentokalvot 26.4.2022)”. Dia 8. Moodle. Haettu: 14.5.2022. https://moodle.uef.fi/pluginfile.php/4842432/mod_resource/content/1/JKT-luento8_tuoreitasuuntauksia2022.pdf

Kirjoittanut: Eiji Kirves