Miksi lauletaan elefantin painosta?

Monille on varmaan jo tullut tutuksi laulaja Ellinooran kappale Elefantin paino, mutta miksi siinä lauletaan elefantista eikä norsusta? Ymmärrämme molemmat sanat ja tiedämme, että ne tarkoittavat samaa eläintä. Elefantti on lainasana, joka on tullut meille ruotsin kautta latinasta. Norsu taas on tullut suomen kieleen jo ennen Agricolan aikoja, joten voitaisiin ajatella sen olevan suomenkielisempi vaihtoehto. Onko näiden käytössä sitten mitään eroa? Näin kääntäjäopiskelijana sanon, että kyllä on. 

Suomen kieli on saanut paljon lainasanoja monista kielistä; ennen paljon ruotsista, mutta nykyisin eniten englannista. Suomalaiset ovat englannin kielen lainasanoista montaa eri mieltä. Kotimaisen kielen keskus teki aiheesta kyselyn, jossa katsottiin lainasanojen käytön riippuvan paljon käyttöyhteydestä. Englannin kielen vaikutuksen huomaa suomen kielessä varsinkin nykyajan puhekielessä, jossa melkein joka kolmas sana voi olla jonkin sortin Finglishiä. Moni englanninkielinen ja englannin kielestä lähtöisin oleva sana on jopa jalkautunut virallisempaan käyttöön. Yliopistossa saatetaan puhua tehtävien deadlinesta ja sirkukseen voidaan mennä katsomaan klovneja. 

Meillä on suomen kieli ja suomenkielisiä sanoja, joten miksi emme käyttäisi niitä? Voimme yliopistolla palauttaa tehtävän sen takarajaan mennessä ja nauraa pellelle sirkusesityksessä. Moni lainasanoista on kylläkin yleistynyt käytössä ja pystytään helposti tunnistamaan. Vierasperäiset sanat saattavat kuitenkin tehdä tekstistä liian keinotekoisen. Lukijasta voi tuntua, että sanoille on etsitty synonyymejä netistä, jotta vaikutettaisiin viisaammalta. Työhaastattelussa voi puhua omista kommunikaatiotaidoista tai kuinka kompleksia koodia osaa kirjoittaa. Työtä ei kuitenkaan saa pelkkien hienojen sanavalintojen takia vaan on parempi puhua selkeästi ja kielellä, jota kaikki ymmärtävät. 

Näin kääntäjäopiskelijana kahden kielen sekoittuminen hankaloittaa omaa työtäni tuoda teksti yhdestä kielestä toiseen. Tunnustan, että itsekin käytän englanninkielisiä sanoja ja ilmauksia puhuessani suomeksi, mutta opiskelujeni edetessä olen ruvennut kiinnittämään siihen enemmän huomiota ja pyrkinyt pitämään ne erillään toisistaan. Olen itse ollut niin pitkään englannin kielen kanssa tekemisissä, että kielet menevät päässäni helposti sekaisin. Esimerkiksi kerran sanoin äidille, että ”mummo puhuu isin korvan irti” (englanniksi ”to talk one’s ear off”, suomeksi toimivampi ratkaisu olisi ”mummo puhuu isille kuin papupata”). Vaikka äitini osaa suht hyvin englantia, sain silti vastaukseksi oudon katseen ja naurunpyrähdyksen. 

Eihän englannin kielen kääntäjiä kohta tarvita, koska kaikki suomalaiset osaavat englantia. Tämä on virke, jonka olen kuullut opintojeni aikana monesti ja joka kerta ajattelen kuinka, kaukana se on totuudesta. Kahden kielen osaaminen ei tee vielä henkilöstä hyvää kääntäjää. Kääntäjän on tunnettava kohdekulttuuri- ja kieli tarpeeksi hyvin tehdäkseen oikeita ratkaisuja sanojen välillä, jotka tavalliselle kielen puhujalla voivat vaikuttaa synonyymeiltä. Näin saadaan aikaan toimiva käännös, jota ei välttämättä edes tunnisteta käännökseksi. Hyvä esimerkki on juuri tämä elefantti vs. norsu. Norsu on yleisempi valinta, kun puhutaan eläimestä esim. sen lajit (afrikannorsu, intiannorsu). Elefanttia tai siihen viittaavaa sanaa käytetään enemmän luovemmissa teksteissä esim. Nalle Puhista tuttu Möhköfantti tai Taru sormusten herrasta -trilogian olifantti. Lainasanat eivät ole lähdössä suomen kielestä minnekään, joten voimme edelleenkin laulaa elefantin painosta niin lujaa kuin kurkusta lähtee. 

Lisää luettavaa: 

Heinonen, T. R. (2011). Kielikukkasia. Kielikello 4/2011. https://www.kielikello.fi/-/kielikukkasia 

Korhonen, R. (2008). Englantia kaikilla kielillä – harmittaako? Kielikello 3/2008. https://www.kielikello.fi/-/englantia-kaikilla-kielilla-harmittaako- 

Penttilä, E. (2010). Näkökulmia ja menetelmiä englannista suomennettujen uusidiomien tutkimukseen. In R. Hekkanen, E. Penttilä, & N. Siponkoski (Eds.), MikaEL Vol. 4, 1‒8. http://www.sktl.fi/@Bin/40740/Penttila_MikaEL2010.pdf

Kirjoittanut: Emmi Räty