Miten kieli vaikuttaa ajatteluun?
Voiko väriä nähdä, jos sille ei ole sanaa? Entä voiko sanaa ymmärtää, jos koko konsepti puuttuu kielestä? Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, että kielessä ei ole sanaa postimerkille, koska koko konsepti kirjeiden lähettämisestä postimerkeillä puuttuu. Onko sanojen merkityksiä siis mahdollista ymmärtää lainkaan, jos niille ei löydy sanoja?
Joskus kuulin ehdotuksen, että mitä jos kaikki vain puhuisimme englantia niin mitään kielimuureja ei olisi olemassakaan. Tästä ajatuksesta huomaa, että joillekin kieli on vain kommunikaation väline eikä mitään muuta. Näin kääntämisen opiskelijana tällainen ajatus ei tulisi mieleenkään, sillä olen oppinut ymmärtämään kielten välisiä eroja ja niiden myötä kielten ainutlaatuisia piirteitä. Mielestäni kielten merkitystä voi ajatella samalla tavalla kuin biodiversiteettiä. Ilmastonmuutoksen myötä on ollut paljon puhetta luonnon monimuotoisuuden säilymisestä ja huolta lajien kuolemisesta sukupuuttoon – samalla tavalla kuin jokainen eläinlaji, jokainen kieli on arvokas.
Lähteet
Suomen kielessä on vain yksi perusvärinnimitys siniselle. Boroditskyn (2009) mukaan venäjän kielessä on sen sijaan erikseen sana vaaleansiniselle (goluboj) ja kirkkaansiniselle (sinij). Toisaalta voihan värejä kuvailla suomeksikin, mutta kieli ei itsessään johdattele tekemään niin, ellei niille ole erikseen omat sanansa. Joissain kielissä on pelkästään sana tummalle ja vaalealle, mikä automaattisesti rajaa ajattelua vielä radikaalimmin. Vai rajaako?
Taustatutkimusta tehdessäni panin merkille, että kielen vaikutuksesta ajatteluun ja etenkin kielten välisistä ajattelun eroista on yllättävän vähän tutkimusta. Ehkä tunnetuin julkaistu teoria on Sapirin–Whorfin hypoteesi, jonka mukaan kielen ominaisuudet vaikuttavat kielen puhujan maailmankuvaan (Saeed 2016, 38–40). Sapirin–Whorfin hypoteesi on saanut osakseen paljon kritiikkiä aikojen saatossa. Myöhemmin on todettu, että äidinkieli ei tietenkään lukitse loppuelämäksi yhteen ajattelutapaan, vaan uusien näkemysten avaaminen kielten oppimisen kautta on mahdollista. Teoriassa piilee kyllä mielestäni totuuden siemen, koska kieli jossain määrin ohjailee, miten ajattelemme, mutta ei varsinaisesti, mitä ajattelemme. Esimerkiksi saksalaiset jakavat kaikki substantiivit feminiinisiin, maskuliineihin ja neutreihin, mutta suomalaiset eivät tällaista jakoa tee. Saksalaiselle tuoli (der Stuhl) on maskuliininen, mutta suomalaiselle tuoli on vain tuoli. En siis yllättyisi, jos nämä erot vaikuttaisivat siihen, miten hahmotamme maailman.
 |
Kieli on kuin väripaletti: joillekin kokonaisuuksille löytyy useampi sana, mutta osalle vain muutama kattavampi termi. Kuva: Ulleo / Creative Commons CC0 / Pixabay |
On ehkä klisee sanoa, että kieli on osa kulttuuria, mutta kielen kadotessa katoavat myös kielelle erityiset sanonnat ja sanat, joita ei ole muissa kielissä lainkaan. Kielen kadotessa katoaa siis kokonainen ajattelutapa. Oman näkemykseni mukaan kielet ovat myös poliittisesti tärkeitä ja olleet yhtenä tekijänä auttamassa monia maita erottumaan muista historian saatossa. Kielten eroilla on kuitenkin myös huonoja puolia, etenkin poliittisesti. Usein konfliktialueilla ovat vastakkain eri kulttuurit ja erilaiset ajattelutavat. Uskon, että monia sotia voitaisiinkin ehkä välttää, jos kaikki ihmiset ajattelisivat samalla tavalla. On melko mahdotonta päästä sopuun, jos toisen osapuolen logiikka toimii täysin päinvastaisesti kuin vastapuolen.
Voiko ajattelua olla ilman kieltä?
On paljon muutakin ajattelua kuin kielellistä ajattelua, ja kaikkia ajatuksia voi olla hankalaa, jos ei täysin mahdotonta, pukea sanoiksi. Etenkin tarkkojen aistihavaintojen muotoilu sanoiksi on haastavaa. Kuvittele vaikkapa tervan tuoksua. Tervan tuoksun kuvailu henkilölle, joka ei ole koskaan haistanut sitä, voi olla täysin mahdotonta. Tuntuu, että sanat eivät riitä kuvaamaan tällaista yksittäistä aistimusta riittävän tarkasti. Onkin tutkittu, että kaikki ajattelu ei edellytä kieltä ja että esimerkiksi visuaalinen ajattelu, kuten kuvien kääntely ja suurentaminen ajatuksen tasolla, on mahdollista ilman kieltä (Saeed 2016, 40).
 |
Kuva: The Lex Talionis / Creative Commons BY, ND / Flickr |
Entä tarkoittaako eri kieli aina erilaista ajattelutapaa? Jotkin tutkijat ovat sitä mieltä, että koska kielet eroavat kieliopiltaan toisistaan, eri kielten puhujat myös muistaisivat tapahtumat eri tavalla (Boroditsky 2009, 117). Boroditskyn (2009) mukaan on myös väittämiä, joiden mukaan kaikki ajattelisivat samalla tavalla, mutta vain puhuisivat eri tavalla. Toisaalta voin omasta kokemuksestanikin todeta, että uuden kielen oppiminen on aina sitä haastavampaa, mitä enemmän äidinkieli ja vieras kieli eroavat toisistaan. Uusi ajattelutapa on hankala omaksua, kun oman äidinkielen ajattelutapa on jo vakiintunut. On kuitenkin hyvä muistaa, että uuden oppiminen on aina mahdollista. Siispä, kuten jo aikaisemmin mainitsin, äidinkieli ei lukitse yhteen ajattelutapaan loppuelämäksi. Äidinkielen kielioppi kuitenkin ohjailee paljon, miten asiat näemme ja mikä on olennaisinta painaa mieleen: suomessa verbistä näkee sekä tekijän että aikamuodon, mutta englannissa olennaisinta on vain aikamuoto.
Usein sanotaan, että äidinkieli on tunteiden kieli. Floran (2010) mukaan alle viisivuotiaana lapsen aivot keräävät uusien sanojen lisäksi niihin liitettyjä mielikuvia sekä visuaalisesti että tunteiden tasolla: veitsi ei ole pelkkä veitsi, vaan kiiltävä, terävä ja vaarallinen esine. Myöhemmin opituissa kielissä nämä assosiaatiot eivät ole enää yhtä vahvoja, mikä selittää syvemmän tunnesiteen äidinkieleen kuin vieraaseen kieleen. Sama pätee kaksikielisiin lapsiin, mutta kaksikielinen lapsi ei opi ainoastaan puhumaan kahdella kielellä, mutta myös oppii elämään kahdessa eri kulttuurissa ja sisäistää kaksi erilaista ajattelutapaa.
Saeed, J. (2016). Semantics (4th ed). UK: Blackwell Publishing.
Boroditsky, L. (2009). How does our language shape the way we think. What’s next, 116–129.
https://www.edge.org/conversation/how-does-our-language-shape-the-way-we-think
Flora, C. (2010). Double talk. Psychology Today.
https://www.psychologytoday.com/us/articles/201009/double-talk
Kirjoittanut: Mirja Viita-aho
Todella mielenkiintoinen kirjoitus! Käsittelit monia asioita, joita olen miettinyt. Mielestäni on jollakin tapaa helpottava ajatus, että vaikka äidinkieli on ns. tunnekieli, muiden kielien opiskelu voi todella vaikuttaa syvemminkin ajatteluun ja laajentaa näin maailmankuvaa. Lisääntyneiden käytännön kommunikointitaitojen lisäksi kielien opiskelu opettaa näkemään monia asioita useasta eri kielikulmasta. Kiitos hienosta tekstistä!
VastaaPoistaT. Eila K
Pidän tavastasi kirjoittaa, tekstin sävy on pohtiva ja käsittelet kirjoituksessa aihetta monesta eri näkökulmasta. Olen itsekin joskus pohtinut käsittelemiäsi aiheita. Opin paljon uusia näkökulmia liittyen kielen ja ajattelun väliseen suhteeseen.
VastaaPoistaJenna O
Moikka! Pidän sun tavasta kirjoittaa ja tää kyseinen teksti oli aivan ihana. Pohdit hyvin kielen vaikutusta ajatteluun. Rakastin noita kaikkia sinun esimerkkejäsi! Esim. venäjän kielen sanalle sininen. Aiheesi oli mielenkiintoinen ja vaikka kuulostaa laajalta niin siitä saa silti aivan hyvän blogitekstin aikaan.
VastaaPoistaLidia B
Poista