Viisas kuningas – suomen kielen kantagermaaniset lainat
Tiesitkö, että suomen sanoilla viisas, kuningas ja rengas on yhteys englannin sanoihin wise, king ja ring? Tai että suomen kielen kulta ja englannin gold ovat yhteyksissä toisiinsa? Tällaisia yhteyksiä ei usein tule ajatelleeksi, mutta yhteys on olemassa.
Näitä sanapareja yhdistää tausta kantagermaanisessa kielessä, josta sanat ovat kulkeutuneet nykyenglantiin periytymällä, nykysuomeen taas lainasanoina kantasuomen kautta. Kantagermaanisesta kielestä ovat lähtöisin näiden sanojen lisäksi myös monet muut nykysuomen sanat, kuten äiti, suuri ja kansa sekä suomalaisille aina tärkeät viina ja sauna.
Mutta mitä oikein oli kantagermaani, ja kuka sitä puhui? Kantagermaani on nykyisten germaanisten kielten kantakieli, siitä polveutuvat nykyiset germaaniset kielet kuten ruotsi, englanti, norja ja saksa. Sitä puhuttiin nykyisen Tanskan ja Etelä-Ruotsin alueella noin 1000-200 eKr. Kantagermaanista kieltä, kuten monia muita vanhoja kieliä, ei voi suoraan tutkia, koska sillä kirjoitettua tekstiä ei ole olemassa. Sen sijaan joudutaan nojaamaan vertailevaan kielitieteeseen ja kielen rekonstruktioon, ja tämän merkkinä oletettuja kantagermaanin sanoja merkitään tähdellä, esimerkiksi: *raudaz-.
Suomen kielessä on yhteensä noin 500 kantagermaanista lainasanaa, joten ne muodostavat ison osan suomen kielen vanhoista lainasanoista yhdessä balttilaisen ja kantaskandinaavisen aineiston kanssa. Kantagermaanista ovat peräisin maanviljelykseen liittyvät sanat ruis, kaura ja niittää sekä kotieläinten nimet kana ja lammas. Sieltä peräytyy myös paljon arkielämän sanastoa, kuten lanka, kangas, kello. Myös ruokaan ja metalleiden työstämiseen sekä yhteiskuntaan liittyvää sanastoa lainattiin, esimerkiksi leipä ja kattila, sekä rauta ja tina. Sanasto on peräisin pronssikaudelta, n. 1500-500 eKr., jolloin sanastoa lainattiin kantasuomeksi kutsuttuun kieleen, jota puhuvaa väestöä asui Suomenlahden molemmin puolin.
Palaten alussa mainittuihin sanoihin kuningas, rengas ja kulta, näitä ja useita muita suomen kielen sanoja yhdistää englannin vastaaviin sanoihin kantagermaaninen alkumuoto. Tässä tapauksessa alkumuodot ovat: *kuningaz, *rengaz, *gulþa. Tästä kolmikosta saatat huomata myös jotain todella silmiinpistävää – ne muistuttavat todella läheisesti nykysuomeen säilyneitä sanoja. Näin vaikuttaa todella olevan yleisemminkin: jostain syystä kantagermaaniset sanat ovat suomen kielessä säilyneet usein varsin muuttumattomina verrattuna moniin muihin kieliin. Suomen kuningas -sanaan verrattuna esimerkiksi nykyenglannin king on jo kantagermaanisesta kantasanasta huomattavan kaukana.
Yksi etymologisten taustojen selvittämisen mielenkiintoisimpia seurauksia on aikaisempien piilossa olleiden yhteyksien löytäminen. Joskus sanan alkumerkitys saattaa yllättää ja poiketa kiinnostavasti nykyisestä merkityksestä – esimerkiksi sana rakas (kantagermaanin *frakaz-) merkitsi alunperin ‘ahne’ tai ‘himokas’. Kieli muuttuu, ja merkitykset muuttuvat. Toisinaan taas “serkussanoja” on vaikea arvata sellaisiksi, koska niiden merkitykset eri kielissä ovat huomattavasti erkaantuneet: englannin sana shy ja suomen köyhä juontuvat molemmat kantagermaanin sanasta *skeuχwa, vaikka niiden nykymerkitykset ovatkin huomattavan erilaiset.
Tätä blogitekstiä kirjoittaessani mietin, miksi omasta mielestäni etymologia on lähes pohjattoman kiinnostavaa. Ehkä se on kuin vanhan kadoksissa olleen palapelin kokoamista pala palalta, muinaisen mysteerin ratkaisemista vihje vihjeeltä. Itseäni nämä sanat ovat kiinnostaneet siitä lähtien kun törmäsin muinaisenglantilaisen runon Beowulf (puoli)säkeeseen “þæt wæs god cyning” ja sanojen kuningas ja king yhteiseen kantasanaan *kuningaz. Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, vilkaise toki alle linkitettyä videota, joka antaa jonkinlaista kuvaa siitä, miten kielen arvellaan toimineen. Oma tietoni aiheen suhteen nojaa paljolti lähteisiin, jotka löydät myös alta.
Tarina kantagermaanisella kielellä – Saga of Isarnwulfaz:
Lähteet:
Häkkinen, K. (1990). Mistä sanat tulevat: suomalaista etymologiaa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Häkkinen, K. (1996). Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Häkkinen, K. (2014). Finnish language and Culture of the Viking Age in Finland. Fibula, Fabula, Fact, 387.
Kotilainen, L. (2016). Kielen elämä. Siltala.
Itkonen, E., Joki, A. J., & Toivonen, Y. H. (1958). Suomen kielen etymologinen sanakirja. 2. Hki: Suomalais-ugrilainen seura.
Itkonen, E., & Joki, A. J. (1962). Suomen kielen etymologinen sanakirja. 3. Hki.
Laakso, J. (1999). Karhunkieli: pyyhkäisyjä suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Smith, J. J. (2005). Essentials of early English: an introduction to Old, Middle and Early Modern English. Routledge.
Kirjoittanut: Lauri Lehtiaho
VastaaPoistaJoo, harvemmin sitä tulee miettineeksi, kuinka ”kuluneita” sanoja sitä todellisuudessa käyttääkään.
Jos alkumuodoista *kuningaz ja *rengaz tulee nykyenglannin "king" ja "ring", niin muutokset eivät näin äkkiseltään ajateltuna kuitenkaan vaikuta kovinkaan järisyttäviltä, vaikka aikaa onkin kulunut tuhansia vuosia. Muutokset vaikuttavat kuitenkin olevan varsin loogisia. Nykysuomen sanat sen sijaan ovat jopa epäilyttävällä tavalla samankaltaisia näiden kantagermaanisten sanojen kanssa. Mitä mahdollisia syitä on esitetty sille, että kantagermaaniset sanat ovat nimenomaan suomen kielessä säilyneet suht muuttumattomina?
Yt. Kimmo Paanila
P.S. Onko syytä huolestua siitä, että auttamattomasti keskinkertainen sana "kingi" hivuttautuu suomen kieleen ja yrittää syrjäyttää perinteikkään ja selkeästi tyylikkäämmän sanan "kuningas"?
Kuten mainitsetkin heti alussa, näitä sanojen yhteyksiä ei tule ajateltua. Kun tämän yhteyden olemassaolon saa tietoonsa, tulee ajateltua "no mutta totta kai". Germaanisista kielistä tuli mieleen, että vaikken ruotsia liiakseen osaakaan, hollannin kieltä opiskellessani huomaan jatkuvasti, kuinka ruotsin kielen sanojen tunteminen auttaa tunnistamaan ja arvaamaan, jopa yllättävänkin paljon, hollantilaisten sanojen merkityksiä. Ja kuten mainitset myös sen, että kieli muuttuu ja merkitykset muuttavat. Olisi mielenkiintoista päästä näkemään joskus satojen vuosien päästä, kuinka kielet ovat muuttuneet siinä pisteessä.
VastaaPoistaJoona L